olisi muovautunut juuri tähän jalkaan, tähän hetkeen.
He seisovat rautatieaseman nurkassa, missä vanha hissi humisee harvoin. Yksi on ottanut taskustaan savukkeen, mutta ei sytytä sitä – vain katsotaan sitä, kunnes se jäädyttää. Toinen katsoo kelloaan: kello on vanha, nahkakansi, kuten nilkkurit. He eivät puhu, mutta tiedävät. Tämä on BATA Naisten Espadrillot missä on odotettu junia, jättänyt hyvästit, tullut takaisin. Nahka on imeytynyt tähän paikkaan – sateen, lumien, junien jylinän ja hiljaisen odotuksen.
Kun junan valot loistavat etäältä, he liikkuvat. Nilkkurit painuvat ratapohjaan, yksi kerrallaan, ja ääni on vanha, tuttu – kuin muisto, joka ei koskaan katoa.Miesten nahkaiset nilkkurit ratapohjalla
2026-09-08 13:36:21
Miesten nahkaiset nilkkurit ratapohjalla
Aamuyö BATA Naisten varvassandaalit hiljainen, kun ratapohja kihelmöi jään alla – hiljainen, mutta ei tyhjä. Kahden miehen nilkkurit, nahka kulumista näkyvästi, painuvat hitaasti lumisesta kankaasta. Toisen nilkkurissa on reikä nilkan juuressa, josta rappeutunut nahka roikkuu; toisen pohja on kiiltävä, sileä vuosien käytön jäljiltä, kuin Miesten nahkaiset nilkkurit ratapohjalla olisi muovautunut juuri tähän jalkaan, tähän hetkeen.
He seisovat rautatieaseman nurkassa, missä vanha hissi humisee harvoin. Yksi on ottanut taskustaan savukkeen, mutta ei sytytä sitä – vain katsotaan sitä, kunnes se jäädyttää. Toinen katsoo kelloaan: kello on vanha, nahkakansi, kuten nilkkurit. He eivät puhu, mutta tiedävät. Tämä on BATA Naisten Espadrillot missä on odotettu junia, jättänyt hyvästit, tullut takaisin. Nahka on imeytynyt tähän paikkaan – sateen, lumien, junien jylinän ja hiljaisen odotuksen.
Kun junan valot loistavat etäältä, he liikkuvat. Nilkkurit painuvat ratapohjaan, yksi kerrallaan, ja ääni on vanha, tuttu – kuin muisto, joka ei koskaan katoa.
olisi muovautunut juuri tähän jalkaan, tähän hetkeen.
He seisovat rautatieaseman nurkassa, missä vanha hissi humisee harvoin. Yksi on ottanut taskustaan savukkeen, mutta ei sytytä sitä – vain katsotaan sitä, kunnes se jäädyttää. Toinen katsoo kelloaan: kello on vanha, nahkakansi, kuten nilkkurit. He eivät puhu, mutta tiedävät. Tämä on BATA Naisten Espadrillot missä on odotettu junia, jättänyt hyvästit, tullut takaisin. Nahka on imeytynyt tähän paikkaan – sateen, lumien, junien jylinän ja hiljaisen odotuksen.
Kun junan valot loistavat etäältä, he liikkuvat. Nilkkurit painuvat ratapohjaan, yksi kerrallaan, ja ääni on vanha, tuttu – kuin muisto, joka ei koskaan katoa.
Kommentti